aamu 4. Moos. 28-30:1 ja ilta Ap.t. 13:4-12

aamu 4. Moos. 28-30:1

Monet vertaavat tänäpäivänä rukousta Vanhassa Testamentissa esiintyvään uhrijumalanpalvelukseen. No jos niillä on vastaavuutta, niin silloin meidän pitäisi rukoilla aikalailla: aamuin illoin ja aina kun jotain pahaa on tapahtunut, unohtamatta kiitosta ja ylistystä. Uhri eläinten tuli olla virheettömiä - niin on Jeesuskin, joka on meidän kertakaikkinen uhrimme - mutta myös meidän rukoustemme tulee olla virheettömiä (lue: vilpittömiä, koko sydämestämme täysin aitoja). Siinä onkin jotain mitä kohti pyrkiä. Tosin Raamatussa kehoitetaan meitä rukoilemaan lakkaamatta, joten eiköhän tuo ole sen kanssa linjassa. Rukousta ei saa siis unohtaa päivän kiireiden keskelläkään. Meillä tulee olla jatkuva yhteys Jumalaan - avoin linja kaiken aikaa vapaana Hänelle. Siis ruokoilemaan meitä on kutsuttu. Vastaatko kutsuun?

ilta Ap.t. 13:4-12

Mitäköhän mahtoi Paavali miettiä, kun Barjeesus tuli sokeaksi. Hänhän oli kokenut saman itsekin vastustaessaan Jumalaa ja Hänen tahtoaan. Yhtäläisyyttä on siinäkin, että molemmat olivat sokeita säädettyyn aikaan asti: Paavalilla se kesti 3 vuorokautta. Tässä ei kerrota ollenkaan kuinka kauan Barjeesus oli sokeana ja tekikö hän parannuksen niin kuin Paavali teki. Ehkä se ei olekkaan tärkeintä tässä. Oleellista on se, että ihminen vääristäessään Jumalan sanaa ja kieltämällä sen minkä tietään todeksi, tulee hengellisesti sokeaksi. Silloin ei voi nähdä Jumalan tietä eikä kulkea sitä pitkin. Silloin ei voi kulkea myöskään suoraan ilman apua. Voit vaikka kokeilla sulkemalla silmäsi ja kävelemällä eteenpäin: pidempää matkaa tehden se on mahdotonta. Samoin käy myös hengellisessä elämässämme, jos vastustamme Herraa. Siihen auttaa vilpittömyys Herran edessä. Se ei tee meistä täydellisiä, vaan se mahdollistaa meidän kulkemisen Herran tiellä. Pidetään silmät auki ja ollaan Jumallalle kuuliaisia kaikessa. Pidetään Hänen sanansa esillä ja tehdään kaikki mitä Hän haluaa meidän tekevän.