maanantai 26. maaliskuuta 2007

aamu 5. Moos. 24-26 ja ilta Ap.t. 20:17-38

aamu 5. Moos. 24-26

"Jos joku äsken on ottanut vaimon, ei hänen tarvitse lähteä sotaan, älköönkä hänen päälleen pantako muutakaan rasitusta; olkoon hän vuoden ajan vapaa perhettään varten ja iloksi vaimolleen, jonka on ottanut." Iloksi vaimollensa - eikö tuo olekin mahtavaa? Miten olisi, jos mekin ottaisimme vuoden ja antaisimme sen yksi perheellemme ja erityisesti vaimollemme? Kuulostaako hyvälle? Ainakin minusta se on oiva teko. Avioliiton alussa tuota vuotta tarvitaan erityisesti, kun opetellaan tuntemaan toisiaan. Voisi avioero tilastot olla ihan toisen näköiset, jos nyky nuoret omistautuisivat toisillensa ensimmäisenä aviovuotena. Jos se vain on mahdollista, niin suosittelen ja rohkaisen kaikkia siihen. Se on sen arvoista. Omistautukaa toisillenne.

ilta Ap.t. 20:17-38

Paavali matkasi Jerusalemiin Hegessä sidottuna - ts. hän koki, ettei hänellä ollut vaihtoehtoja - tahtoi hän sitä tai ei, niin hänen piti mennä Jerusalemiin. Pyhä Henki valmisti häntä pitkin matkaa, että se mitä hän siellä tulee kokemaan ei tule olemaan helppoa eikä mukavaa. Joskus siis kärsimykset kuuluvat meidän Kristittyjen vaellukseen. Meidän on kuitenkin hyvä muistaa, että kaikki vaellus ei ollut kärsimystä myöskään Paavalilla. Siellä oli myös iloja ja mukavia hetkiä - olihan hän tottunut elämään puutteessa ja yltäkylläisyydessä ... Siis kärsimys tai sen puute ei ole merkki Jumalan tiestä, vaan Pyhä Henki ja Hänen todistuksensa. Siksi Paavali matkusti Hengessä sidottuna Jerusalemiin. Vaikka tie olisi minkälainen edessämme, niin Jumala on luvannut kulkea kanssamme. Siihen voimme luottaa, että Herra ei hylkää vaikka joskus koettelee. Ole siis uskollinen Hänelle vaelluksessasi ja vaakaa siinä.

Ei kommentteja: