maanantai 15. lokakuuta 2007

aamu Jer. 31:2-40 ja ilta Joh. 10:22-42

aamu Jer. 31:2-40

"... minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen. Minä vien heidät vesipuroille, tasaista tietä, jolla he eivät kompastu..." Tämä on lupaus Israelin kansalle, mutta myös meille. Jumala on luvannut johdataa meitä, kun me kuljemme rukoillen. Johtaminen tapahtuu edessä - ei perässä kulkien. Johtaja kulkee edellä ja toiset seuraavat, muuten se on johtajan kohdalta vain kävelyllä olemista. Jos Hän kerran johtaa meitä, kun me kuljemme rukoillen, niin siinä tapauksessa me emme voi seurata häntä, jollemme me rukoile. Siksi on tärkeää meille jokaiselle rukoilla päivittäin. Viettää Hänen kanssaa kahden keskistä aikaa: ei vain pyytäen, vaan myös kuunnelle - samoin kuin ystävän kanssa tehdään. Rukous on paljon muuta kuin Jumalalta pyytämistä. Se on myös sekä huolten ja murheiden että ilon ja onnen jakamista Hänen kanssaan. Rukoukseen kuuluu oleellisesti kiitos ja ylistys, sillä Herralle ne kuuluvat. Joko olet viettänyt tänään aikaasi Herran kanssa?

ilta Joh. 10:22-42

Se mitä Jeesus sanoi lampaista, on totta. Kukaan ei voi ryöstää heitä Jumalan kädestä. Mutta kyllä he voivat itse vaeltaa pois Jumalan luota ja vihollinen voi heitä siihen houkutella. Siksi on elintärkeää kaikille etsiä Jumalan johdatusta joka päivä. Rukous ja Raamatun luku - elämän elin ehdot meille kaikille, jotka haluamme seurata Jumalaa. Mitä lähempänä me kuljemme Häntä, sitä paremmin ja selkeämmin me kuulemme Hänen äänensä. Samoin kuin fyysisessä maailmassa, niin on myös hengellisessä maailmassa. Lähellä toista ihmistä me kuulemme jopa kuiskauksen - kaukana ollessamme me kuulemme vain huudot, jos niitäkään. Aina ei jaksa, voi tai halua huutaa toiselle. Silloin tulee oltua välillä hiljaa, eikä kaikkea mitä haluaisi toiselle sanoa tule sanottua ollenkaan. Sen vuoksi on hyvä olla mahdollisimman lähellä Kristusta kaiken aikaa. Kuinka lähellä Kristusta sinä vaellat?

Ei kommentteja: