Aamu 5. Moos. 14-16:20 ja ilta Ap.t. 18:18-19:10

Ap.t. 19:8-10

Paavali meni ja opetti synagoogassa, kolme kuukautta, ja osan kuulijoista paaduttaessa sydämensä Paavali joutui erottamaan opetuslapset heistä. Tämän jälkeen hän piti joka päivä keskusteluja koulussa, kaksi vuotta, niin että kaikki saattoivat kuulla Herran sanan. Raamatussa on siis esimerkkejä niin kotikokouksista kuin julkisista kokouksista (rakennuksissa ja niiden ulkopuolella). Yksi yhteinen piirre niissä kuitenkin oli - Sanan opetus. Asia oli jopa niin tärkeä, että toisten paaduttaessa sydämensä ja vääristellessä totuutta, opetuslasten piti poistua heidän keskuudesta ja aloittaa kokoontuminen ilman heitä toisaalla. Onko siis ihme, että nykyään on monta eri kirkkokuntaa. Tämä kohta on usein tulkittu väärin. Tässä erottiin vasta sitten, kun toiset paaduttivat itsensä eivätkä uskoneet vaan puhuivat pahaa Herran tiestä kansan edessä. Kyse ei ollut pienestä mielipide erosta, vaan perustavasta opista: onko Jeesus Kristus vai ei. Uskovien tulisi olla yhtä ja toimia yhdessä. Siihen Paavali pyrki aloittaen opettamisensa uudella paikkakunnalla synagoogassa mahdollisuuksien mukaan. Olemmeko me valmiit yhteistyöhön toisten uskovien kanssa kirkkokunnasta riippumatta? Missä menee meillä raja?